ELIAS REUNAMO

Kuka olet ja mistä tulet?

Olen Elias. Olen 20-vuotias. Olen kotoisin Keravalta.

Millainen tausta sinulla on?

Koulutaustaltani olen ylioppilas. Lajitaustani tulee jalkapallosta, jota olen pelannut 6-vuotiaasta lähtien ja jota edelleen intohimoisesti pelaan. Virallisesti en ole harrastanut mitään muuta lajia missään seurassa, mutta olen ollut mukana liikuntakerhossa lapsena sekä olen lapsena käynyt juoksemassa yleisurheilun pikamatkoja, mutta en ole ikinä ollut yleisurheilutreeneissä. Lukiossa ja jonkin aikaa lukion jälkeen kuuluin myös säbäkerhoon. Kavereiden kanssa on tullut edellä mainittujen lisäksi pelattua esimerkiksi koripalloa ja tennistä. Pidän siis erityisesti pallopeleistä, mutta myös kuntosaliharjoittelu on viime vuosina alkanut kiinnostaa kovasti.

Miksi hait liikunnalle?

Hain liikunnalle, koska liikunnanopettajan työ vaikuttaa mielekkäältä. Olen myös hyvin kiinnostunut urheilupsykologiasta ja yksi väylä siihen perehtymiseen on liikuntatieteellisen kautta.

Mitä hait opiskelemaan?

Hain ensimmäisenä vaihtoehtona opiskelemaan liikuntapedagogiikkaa, jonne pääsinkin. Toisena vaihtoehtona minulla oli liikuntabiologia, koska sielläkin on paljon mielenkiintoisia kursseja ja olen valmentanut paljon, joten liikuntabiologia olisi siinä mielessä ollut myös luonteva valinta. Muita hakukohteita minulla ei ollut liikuntatieteellisen lisäksi.

Miten valmistauduit?

Olen kaksi kertaa aikaisemmin käynyt istumassa pääsykokeessa, mutta kummallakaan kerralla en valmistautunut mitenkään loukkaantumisista ja armeijasta johtuen, mutta nyt kun kroppa antoi myöten panostin ensimmäiseen oikeaan hakukertaani kunnolla.

​Aloitin valmistautumisen tammikuussa. Tiesin, että suurin heikkouteni tulee olemaan kehonhallinta, sillä en osannut edes kärrynpyörää. Pyysin telinevoimistelua valmentavaa ystävääni, joka haki myös liikunnalle, opettamaan minua ja vastineeksi autoin häntä palloilussa. Pääsin telinevoimistelusaliin treenaaman avun kera noin parin viikon välein. Silloin, kun en päässyt telinesalille, kävin treenaamassa esimerkiksi koulujen pihoissa olevilla tangoilla ja lumihankea hyödynsin patjana, kun harjoittelin permantoliikkeittä. Iso syy siihen, miksi olin niin huono telinevoimistelussa oli heikot selkälihakseni. Minulla on ollut paljon ongelmia selkäni kanssa, mutta pitkäjänteisen kuntouttamisen tuloksena pystyin tänä talvena lisäämään selän voimaharjoittelun määrää. Olin saanut valmennuskurssilta vihjeen, että leuanveto auttaisi lisäämään voimaani etenkin rekillä. Jouduinkin ensimmäistä kertaa elämässäni priorisoimaan treenissä muuta kuin jalkapalloa ja keskityin pääsykoeprosessin aikana kehittämään kehonhallintaani ja lisäämään voimaa etenkin selkääni, lopettaen jalkapalloa tukevan saliohjelmani pääsykoekevään ajaksi.

​Samoihin aikoihin aloitin myös ensimmäiseen vaiheeseen valmistautumisen. Luin viimevuoden materiaalit läpi ja opiskelin etenkin huippu-urheiluvalmennus-kirjaa, sillä biologia ei ollut vahvuusalueeni koulussa. Kirjoitin kaikki nettivalmennuksen diat huippu-urheiluvalmennus-kirjasta ylös ja tein saman myös materiaalien tultua kaikista artikkeleista. En materiaalien tultua juuri muuta tehnyt, kuin luin ja treenasin.

Omat heikkoudet ja vahvuudet?

Omiksi vahvuuksiksini tiesin palloilun sekä opetustuokion. Heikkoudekseni tiesin kehonhallinnan ja rytmiikan. Käytin myös valmistautumisessani aikaa uintiin ja rullahiihtoon. Kymppiloikassakaan en ole järin hyvä, mutta vaikeasta penikkataudistani johtuen en kyennyt valmistautumaan siihen juurikaan.

Mikä oli ratkaisevaa liikunnalle pääsemiseksi?

Mielestäni ratkaisevaa oli se, kuinka paljon töitä tein koulupaikkani eteen. Olen kunnianhimoinen ihminen ja uskon työmoraalia arvostavien arvojeni pitäneen minut hyvin fokusoituneena. Pyrin tekemään asioita, joita en uskonut muiden hakijoiden tekevän, kuten menemään -20 asteen pakkasessa harjoittelemaan koulun pihalle kieppiä jääkylmälle tangolle liukkaat sormikkaat kädessä. Toisaalta tiesin, että muut hakijat varmaan osaavat kiepin jo valmiiksi, mutta sekin ajatus pakotti tekemään lisää töitä.

​Koen myös ratkaisevaksi sen, että olen aina menestynyt suhteellisen hyvin koulussa, joten saatoin olla paremmin perillä opiskelutekniikoistani, kuin jotkut muut hakijat. Oman käsitykseni mukaan monet hakijat usein aliarvioivat kirjallisen vaiheen tai toisen vaiheen aineistotehtävän ja näin ollen monia hyviä urheilijoita jää ilman koulupaikkaa. Olen aktiivisesti seurannut ja lukenut erilaisia harjoitteluun liittyviä englannin kielisiä postauksia netissä ja näin ollen yrittänyt jatkuvasti laajentaa sanavarastoani ja tietämystäni. Sainkin ihan hyvät pisteet toisen vaiheen aineistotehtävästä, jossa oli englanninkielinen aineisto.

Millainen päivä oli 26.6.2018?

En ollut uskoa päässeeni liikuntatieteelliseen. Jännitys pääsi pääsykoepäivänä pahasti päähäni, joten alisuoritin pahasti osassa liikuntakokeita. Varmistettuani, että olin tosiaan lukenut oikein, olin todella onnellinen ja ylpeä itsestäni.Mitä odotat opiskeluilta?

Opiskeluilta odotan elämäni hauskinta ja parasta aikaa! Enkä malta odottaa, että pääsee tosi toimiin ja ihan oikeasti opettamaan liikuntaa!​

Miltä ensimmäiset viikot liikunnalla ovat tuntuneet?

Ensimmäiset viikot ovat tuntuneet todella hyvältä. Opiskelukaverit ovat kaikki olleet mukavia ja sosiaalisia ja tiedekunnassa vallitsee hyvä yhteishenki. Myös luennot ovat olleet mielenkiintoisia ja innostavia. Myös liikuntatieteellisen ja ylipäätänsä Jyväskylän treenimahdollisuudet ovat olleet erinomaisia.

Mitä odotat tulevilta vuosilta ja opinnoilta liikunnalla?

Odotan hyvän yhteishengen jatkuvan ja odotan kehittyväni kokonaisvaltaisesti urheilijana. Olen jo nyt oppinut uusia taitoja ja tietoja, joten uskon että opiskeluvuosista tulee todella hauskat ja mielenkiintoiset.

Vinkkisi liikunnalle hakevalle

Oman kokemukseni pohjalta antaisin vinkin, että valmistautuu niin hyvin, että on varaa vähän epäonnistuakin. Itse jännitin molemmissa vaiheissa aivan liikaa ja tein näin ollen virheitä, mutta onneksi epäonnistumistenkin kanssa sain raavittua riittävän pistemäärän opiskelupaikan saavuttamiseksi.

​Kannattaa myös toisen vaiheen pääsykokeessa ystävystyä omien ryhmäläistensä kanssa. Omalla ryhmälläni oli hyvä henki päällä ja ehkä jos olisin ollut toisessa ryhmässä en olisi päässyt liikunnalle. Olin jännityksissäni mokannut suurimman vahvuusalueeni palloilun täysin, mutta ryhmäläiseni muistuttivat, että vielä ei ole yhtään opiskelupaikkaa jaettu. On myös helpompaa suorittaa opetustuokiota, kun ryhmässä on jo vähän tuttuja.

​Haettaessa mihin tahansa suosittuun hakukohteeseen kuulee monesti ihmisten sanovan “sinne on aika vaikeaa päästä”. Kannattaa kuitenkin muistaa, että aina joku täyttää ne vaikeastikin saavutettavat paikat ja useimmiten paikat täyttävät ne ketkä tekevät eniten töitä niiden eteen. Itselläni ei ehkä ole lahjoja liikunnallisesti, kuin pallopeleihin, mutta oikealla asenteella ja sinnikkäällä yrittämisellä pärjää pitkälle.