AINO HEIKKILÄ
Liikuntapedagogiikalle 2016
Kuka olet ja mistä tulet?
Olen Aino Heikkilä, 20 vuotta ja kotoisin Lappeenrannasta.
Minkälainen laji- ja koulutustausta sinulla on?
Liikunnan osalta monipuolinen liikunnallinen lapsuus, josta viimeiset kymmenen vuotta kilpatasolla yleisurheilua. Pääasiassa pikamatkoja ja hyppylajeja ja viimeiset kuusi vuotta sitten lähes pelkästään aitoja. Ura loppui selkävamman takia nyt samana syksynä kun alkoivat opinnotkin. Tärkeäksi liikunnalliseen taustaani vaikuttavaksi tekijäksi haluan nostaa myös monipuolisen koululiikunnan yläkoulussa ja lukiossa liikuntapainotteisilla luokilla.
Koulutuksen osalta valmistuin ylioppilaaksi joulukuussa 2015, joten pääsin ensimmäisellä hakukerralla sisään kouluun nyt syksyllä 2016.
Mitä ja miksi hait opiskelemaan liikunnalle?
Hain opiskelemaan liikuntapedagogiikkaa, koska olen aina tiennyt että minusta tulee opettaja. Oman koulu-urani varrella mielenkiinto veti selkeästi enemmän aineenopettajapuolelle ja koska liikunta ja terveystieto olivat selkeästi eniten oma juttu, ei opetettavaa ainetta tarvinnut juurikaan pohtia.
Miten valmistauduit?
Olin päättänyt, etten halua ylimääräisiä välivuosia vaan aion päästä ensimmäisellä kerralla sisään. Minulla ei ollut kavereita liikunnalla entuudestaan, joilta olisin voinut kysellä pääsykokeista, joten ostin heti ylioppilasjuhlieni jälkeen joulukuussa liikunnalle.fi –nettivalmennuskurssin. Sieltä saamien ohjeiden ja videoiden avulla aloin pikkuhiljaa lisätä pääsykoetreenejä omien treenieni oheen ja mitä pidemmälle kevät meni sitä enemmän lisäsin pääsykoetreenejä ja vähensin omia treenejäni. Keväällä tavoitteenani oli saada joka viikkoon yksi kerta uintia, palloilua, telinevoimistelua, rullasuksihiihtoa sekä rytmiikkaa. Talvella kävin ahkerasti luistelemassa, vaikka meidän pääsykokeissa ei luistelua sitten testattukaan. Meitä oli Lappeenrannasta kolme hakemassa liikunnalle, joten treenasimme loppukevään yhdessä. Saimme tsempattua toisiamme ja potkittua parempiin suorituksiin ja lopputulos oli se, että pääsimme kaikki kolme sisään.
Omat heikkoudet ja vahvuudet?
Ehdoton heikkouteni oli rytmiikka. Yritin harjoitella sitä enemmän kuin muita lajeja, mutta se tuntui todella hankalalta ja harjoittelu oli turhauttavaa. Rullasuksihiihto oli myös laji, jota en ollut koskaan aikaisemmin edes kokeillut, mutta harjoittelin sitä paljon ja lopulta tekniikka loksahti suurin piirtein kohdalleen noin kaksi vuorokautta ennen pääsykokeita…
Vahvuuksia oli yleisurheilutaustani takia perusliikunta, mutta koin myös kehonhallinnan (telinevoimistelu), uinnin ja palloilun itselleni vahvoiksi. Harjoittelin niitäkin kuitenkin tasapuolisesti, sillä koin, että mitä varmemmaksi saan oman tekemiseni niin sitä vähemmän pääsykoejännitys tai mahdollinen täysin uudenlainen pääsykoeosio vaikuttaisivatt suorittamiseeni.
Mikä oli ratkaisevaa liikunnalle pääsemiseksi?
Hmm.. Kokonaisuutena ehkä se, että ymmärsin heti alusta lähtien, kuinka paljon työtä liikunnalle pääseminen vaatii. Sen vuoksi jaksoin tehdä pitkäjänteisesti töitä koko kevään ajan.
Toisen vaiheen pääsykokeen aineistokokeessa yliopisto teki virheen oman kokeeni pistelaskennassa ja aluksi sain tiedon, että koulupaikkani on hylätty, vaikka pisteet olivat reilusti rajojen yli. Joten ehkä ratkaisevin asia oli lopulta se, että matkustin Jyväskylään katsomaan kokeeni ja arvostelut ja kun huomasin virheen, pyysin uudelleenarviointia. Lopulta sieltä se koulupaikka tuli. Joten muistakaa olla tarkkoja omien tulostenne kanssa, vika ei aina välttämättä ole teissä.
Millaista liikunnalla on ollut ja miten olet viihtynyt?
Tuntuu, että olen oppinut jo pelkästään ensimmäisen syksyn aikana ihan hirveästi uusia asioita. Sen myötä motivaationi liikunnanopettajaksi vain kasvaa ja kasvaa. Opettajat liikunnalla ovat mukavia ja meidän oma ryhmä on ihan huippu. Vietämme paljon aikaa yhdessä jo pelkästään koulussa, sillä meillä on tosi paljon läsnäolopakollisia opintoja. Tykkään siitä, että meillä on paljon käytännön opetusta jo alusta lähtien, vaikka päivät sen takia venyvätkin varsin pitkiksi.
Tehkää unelmienne eteen töitä, kova työ kyllä palkitaan jossakin vaiheessa!