Sinna Raittila

SINNA RAITTILA

Liikuntabiologialle 2019

Kuka olet ja mistä tulet?

Sinna ja alunperin tuolta ihanasta pääkaupungistamme Helsingistä.

Minkälainen laji- ja koulutustausta sinulla on?

Olen aiemmalta koulutukseltani Yhteisöpedagogi(AMK). Ihan pienenä palleroisena vanhemmat laittoivat tanssitunneille, jossa viihdyin, kunnes jalkapallo tuli kuvioihin ja niissä piireissä vietinkin vapaa-aikani n. 15 vuotta, kunnes aloitin pääsykokeisiin valmistautumisen ja laji sai väistyä sen tieltä. Aikuisiällä pelailin myös koripalloa ja muutenkin liikunta on aina ollut mukana elämässäni, kuten varmaankin hyvin monella liikuntatieteelliseen hakevalla.

Miten valmistautumisesi rakentui?

Aloitin oman prosessini listaamalla jokaisen mahdollisen ja mahdottoman lajin, jota liikunnan pääsykokeissa on testattu tai voitaisiin testata. Luetteloin sitten listan lajit 3 luokkaan: osaan lajin, olen joskus kokeillut lajia ja en ole koskaan ollut missään tekemisissä lajin kanssa. Siitä oli hyvin helppo nähdä, mitkä lajit vaativat aikaa eniten. Myös valmennuskurssin lähtötasotesti antoi kuvan siitä, missä omat heikot alueet olivat. Tiesin myös isoimman haasteeni oleva kirjallisessa kokeessa, joten hankin Huippu-urheiluvalmennus-kirjan heti ja aloitin siihen tutustumisen

Minkälainen oli normaali pääsykokeisiin valmistautumispäiväsi?

Olin lähes koko valmistautumiseni täyspäiväisesti töissä, lukuun ottamatta kahta viikkoa lukulomaa ennen kirjallista koetta. Lisäksi valmensin jalkapallojunioreita 3-4krt viikossa (paitsi huhti-toukokuussa). Niin sanottuja “normipäiviä” ei juurikaan sellaiseen arkeen mahtunut.

Suunnittelin aikataulut aina kahdeksi viikoksi eteenpäin. Asetin itselleni viikoittaiset tavoite treeni- ja lukuajat (nämä olivat molemmat yleensä välillä 6-10 tuntia viikosta riippuen) ja sitten alkoi kalenterin pyöritys ja tuntien jakaminen eri lajeille. Kaikki aika, jota en ollut töissä tai valmentamassa, oli käytettävä treenaamiseen ja lukemiseen. Tämä tarkoitti aikaisia aamuja, myöhäisiä iltoja ja paljon lukemista bussissa… ja hyvin vähän Netflixiä.

Miten motivoit itseäsi ennen kaikkea vaikeilla hetkillä pääsykokeisiin valmistautuessasi?

Hokemalla kaikkia typeriä “mantroja” ja mitä näitä nyt on sellaisia “voimalauseita”. Olen ihmisenä ja treenaajana sellainen, että tarvitsen vähän ruoskintaa, että saan itsestäni kaiken potentiaalin irti. Valmistautumiseeni mahtui siis hyvin paljon hetkiä, kun en puhunut itselleni kovin kunnioittavaan sävyyn, mutta se toimi minulle. Lisäksi mitä enemmän aikaa oli käyttänyt valmistautumiseen, motivaatiota sai myös siitä, ettei halunnut heittää kaikkea sitä työtä hukkaan. Yksi suosikkilausahdukseni oli myös “Jos sä et tekis tätä, niin mitä muutakaan sä tekisit?”

Mikä oli parasta pääsykokeisiin valmistautumisessa?

Meidän pääkaupunkiseutulaisten treeniporukka. Meitä oli varmaan n.10 valmennuskurssilaista, joiden kanssa treenattiin yhdessä. Meillä oli ensinnäkin törkeän hauskaa, meillä oli omaan makuuni juuri sopivan kilpailullinen porukka, me annettiin palautetta puolin ja toisin, katsottiin yhdessä videoita ja analysoitiin niistä, että mitä pitäisi tehdä paremmin ja olihan se ihan eri asia kiroilla rullasuksille ja koko prosessille kaverin kanssa kuin yksin. Ja vielä niin, että se kaveri oikeasti tietää, mitä käyt läpi. Hyvänä kakkosena tulee sitten oman kehityksen huomaaminen ja onnistumiset, vaikka ei ne olisi tuntunut samalta ilman meidän treeniporukkaa.

Miten Liikunnalle.fi -valmennuskurssi auttoi sinua onnistumaan pääsykokeissa?

Etenkin alkuun pääsemisessä valmennuskurssilla oli minulle erittäin iso merkitys: oli helppo hahmottaa mitä kokeissa vaadittaisiin ja millä tasolla. Myös aiempien vuosien luennot ja muistiinpanot olivat todella hyödyllisiä, koska ensimmäisen kerran kun avasin Huippu- urheiluvalmennus-kirjan en ymmärtänyt puoliakaan sen sisällöstä. Lisäksi valmentajat tsemppasivat ja tukivat ainakin omina epätoivon hetkillä ja heiltä sai tarvittaessa varmistuksen sille, että on tekemässä oikeita asioita.

Millainen päivä oli 25.6.2019?

Olin silloin töissä kesäleirillä pohjoisessa, kun treeniryhmäämme tuli viesti, että tulokset näkyvät opintopolussa. Laukkasin äkkiä huoneeseeni katsomaan tuloksia. Sen tuloksen sai kyllä muutamaan kertaan lukea ennen kuin sen todella tajusi, että on päässyt sisään. Muistan parhaiten sen, miten helpottunut olo valtasi koko kehon ja vierähti pari (tuhatta) kyyneltäkin.

Millaisia ensimmäiset päivät liikunnalla ovat olleet, ja millaiselta elämä liikuntalaisena on tuntunut?

Ensimmäiset päivät ovat olleet aika sekavia, kuten voi olettaa kun saapuu uuteen paikkaan. Paljon infoa pitäisi ottaa vastaan kaikista yleisistä asioista. Välillä saan itseni kiinni tuijottelemasta ympärilleni ja ajattelemasta “Niin… mä opiskelen täällä nyt…” ja ei se oikein tahdo tuntua ihan todelliselta vieläkään, vaikka tunnen tosi vahvasti, että olen juuri oikeassa paikassa!

Mitä odotat tulevilta opiskeluvuosilta?

Ööö... erittäin hyvä kysymys. Opiskelua? Sanotaan, että uuden oppimista ja kaikkia käytännön mittauksia ja kokeita/testejä.

Mitä sanoisit nyt itsellesi, joka miettii liikunnalle hakemista?

Jos ei edes yritä niin on 100% todennäköisyys, että ei onnistu.